Poliisiorganisaation alueellinen muutosprosessi kenttäjohtajien kokemana

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia eräällä poliisilaitoksella vuoden 2024 syyskuussa toteutettua organisaatiomuutosta yhden kenttäjohtoalueen kenttäjohtajien näkökulmasta. Tuolloin poliisilaitoksella vähennettiin kenttäjohtoalueiden määrää neljästä kahteen, ja kenttäjohtajien tehtävästä tehtiin päätoimista. Siten tutkielman aiheeseen kytkeytyi vahvasti poliisiorganisaatio, poliisin kenttäjohtamistyö ja sen haasteet muutoksen seurauksena. Työssä muutosprosessi rakentui eri vaiheiden kautta, jolloin myös yksilötasolla tarkasteltiin muutoksen vaikutuksia ja siihen suhtautumista. Tutkimuksen kohdeorganisaation kannalta tärkeää oli tutkia muutokselle asetettujen tavoitteiden toteutumista, nykyisen toiminnan kehittämistä ja tulevaisuuden organisaatiomuutosten toteuttamisen vaihtoehtoisia tapoja.

Tutkielmassa hyödynnettiin fenomenologista tutkimusmenetelmää, jolloin tutkimuksen kohteena olleet kenttäjohtajat pääsivät omiin kokemuksiin perustuen kertomaan työstänsä ja tapahtuneesta muutoksesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin noin vuoden kuluttua muutoksen aloittamisesta puolistrukturoiduin teemahaastatteluin, ja niiden toteuttamiseen osallistuivat kenttäjohtoalueen yhdeksän kenttäjohtajaa. Teemahaastattelun runko muodostui Karl Weickin sensemaking -teoriaan ja organisaation muutokselle asettamien tavoitteisiin nojautuen. Kerättyä aineistoa analysoitiin aineistolähtöisesti, ja näin haastateltavien kokemus tutkittavasta aiheesta pyrittiin tuomaan näkyvässä muodossa esiin.

Tutkielman tulokset toivat selkeästi esiin, että kenttäjohtajien työmäärä on kasvanut muutoksen seurauksena lisääntyneen vastuun sekä johdettavien työntekijöiden ja tehtävien määrän kasvun myötä. Muutoksen myötä työnjohtamisella saavutettiin poliisipartioiden oma-aloitteisten tehtävien tehostumista, mutta aineiston mukaan kenttäjohtajan aseman korostaminen ja muutos heikensi osittain partioiden itseohjautuvuutta. Itse muutokseen suhtautuminen oli haastateltavilla yksilöllistä, eikä yhdenmukaista linjaa muutoksen onnistumisesta ja muutoksen tuomista hyödyistä aineiston pohjalta rakentunut. Muutoksen seurauksena kenttäjohtajien työtä haastaa työntekijöiden moninainen sijoittuminen, minkä seurauksena kenttäjohtajan ja työntekijöiden kasvokkainen vuorovaikutus ja näin tutustuminen jää vähäiseksi.