Kuoleman hallinta eutanasiaa koskevissa kansalaisaloitteissa
Holappa, Emma (2026)
Holappa, Emma
Lapin yliopisto
2026
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026052857693
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026052857693
Tiivistelmä
Eutanasian laillistaminen on muodostunut Suomessa yhdeksi viime vuosikymmenten kiistanalaisimmista biopoliittisista kysymyksistä. Keskustelu eutanasiasta koskee yksilön oikeuden kuolla lisäksi sitä, miten elämä ja kuolema asettuvat autonomian, valtiollisen sääntelyn ja lääketieteellisen asiantuntijuuden risteykseen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten kuolemaa hallitaan eutanasian laillistamista koskevissa kansalaisaloitteissa Suomessa. Tutkimuskysymys on: miten kuolemaa hallitaan eutanasiaa koskevissa kansalaisaloitteissa?
Tutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys rakentuu Michel Foucault’n biopolitiikan, biovallan ja hallinnallisuuden (governmentality) käsitteistä sekä hallinnan analytiikasta, joka toimii tutkimuksen metodologisena lähestymistapana. Analyysimenetelmänä sovelletaan foucault’laista kriittistä diskurssianalyysia, ja aineistona ovat vuosien 2024 ja 2017 kansalaisaloitteet eutanasian laillistamista Suomessa. Tarkastelun kohteena ovat diskursiiviset järjestykset, joissa kuolema esitetään hallittavana, oikeutettavana ja sääntelyn kohteena olevana ilmiönä. Analyysissä tarkastellaan hallinnan rationaliteetteja ja tekniikoita, subjektipositioita sekä vallan ja kehon välistä suhdetta kuolemaa koskevissa diskursseissa.
Analyysin perusteella aineistosta jäsentyy kolme kuoleman hallinnan keskeistä diskurssia: hyvä kuolema itseisarvona -diskurssi, pastoraalisen valtion diskurssi sekä asiantuntijavalta kuoleman hallinnassa -diskurssi. Nämä diskurssit muodostavat toisiaan täydentävän mutta osin jännitteisen kuoleman hallinnan kentän, jossa autonomia, valtiollinen sääntely ja lääketieteellinen asiantuntijuus kietoutuvat yhteen.
Tutkimuksen perusteella eutanasiaa koskevat kansalaisaloitteet rakentavat kuolemasta ilmiön, joka on samanaikaisesti yksilöllinen valinta ja institutionaalisesti säädelty tapahtuma. Kuolema näyttäytyy hallinnan kohteena olevana prosessina, jonka ehdot muotoutuvat vallan, tiedon ja normien risteyksessä.
Johtopäätöksenä todetaan, että kuolemaa hallitaan eutanasiaa koskevissa kansalaisaloitteissa useiden vallan muotojen kautta. Hallinta rakentuu erityisesti yksilön autonomian, valtiollisen sääntelyn ja lääketieteellisen asiantuntijavallan risteyksessä, jolloin kuolema näyttäytyy samanaikaiseesti sekä yksilöllisenä valintana että institutionaalisesti hallittuna tapahtumana.
Tutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys rakentuu Michel Foucault’n biopolitiikan, biovallan ja hallinnallisuuden (governmentality) käsitteistä sekä hallinnan analytiikasta, joka toimii tutkimuksen metodologisena lähestymistapana. Analyysimenetelmänä sovelletaan foucault’laista kriittistä diskurssianalyysia, ja aineistona ovat vuosien 2024 ja 2017 kansalaisaloitteet eutanasian laillistamista Suomessa. Tarkastelun kohteena ovat diskursiiviset järjestykset, joissa kuolema esitetään hallittavana, oikeutettavana ja sääntelyn kohteena olevana ilmiönä. Analyysissä tarkastellaan hallinnan rationaliteetteja ja tekniikoita, subjektipositioita sekä vallan ja kehon välistä suhdetta kuolemaa koskevissa diskursseissa.
Analyysin perusteella aineistosta jäsentyy kolme kuoleman hallinnan keskeistä diskurssia: hyvä kuolema itseisarvona -diskurssi, pastoraalisen valtion diskurssi sekä asiantuntijavalta kuoleman hallinnassa -diskurssi. Nämä diskurssit muodostavat toisiaan täydentävän mutta osin jännitteisen kuoleman hallinnan kentän, jossa autonomia, valtiollinen sääntely ja lääketieteellinen asiantuntijuus kietoutuvat yhteen.
Tutkimuksen perusteella eutanasiaa koskevat kansalaisaloitteet rakentavat kuolemasta ilmiön, joka on samanaikaisesti yksilöllinen valinta ja institutionaalisesti säädelty tapahtuma. Kuolema näyttäytyy hallinnan kohteena olevana prosessina, jonka ehdot muotoutuvat vallan, tiedon ja normien risteyksessä.
Johtopäätöksenä todetaan, että kuolemaa hallitaan eutanasiaa koskevissa kansalaisaloitteissa useiden vallan muotojen kautta. Hallinta rakentuu erityisesti yksilön autonomian, valtiollisen sääntelyn ja lääketieteellisen asiantuntijavallan risteyksessä, jolloin kuolema näyttäytyy samanaikaiseesti sekä yksilöllisenä valintana että institutionaalisesti hallittuna tapahtumana.