Yleinen takaisinsaantiperuste ja vastapuolen vilpillinen mieli - Maksukyvyttömyyden ennusteluonne tietoisuusvaatimuksen arvioinnissa

Abstract

Tutkielma käsittelee takaisinsaantilain 5 §:n mukaista yleistä takaisinsaantiperustetta ja erityisesti vastapuolen tietoisuutta velallisen maksukyvyttömyydestä. Tarkastelu kohdistuu siihen, mitä tietoisuusvaatimus tarkoittaa ja millä edellytyksillä vastapuolen voidaan katsoa tienneen tai että hänen olisi pitänyt tietää velallisen maksukyvyttömyydestä. Tutkielmassa analysoidaan lisäksi vahingollisuuden ja sopimattomuuden edellytyksiä sekä vilpillisen mielen sisältöä osana takaisinsaantisääntelyä. Maksukyvyttömyyden käsitettä tarkastellaan eri oikeudenalojen sekä taloustieteen näkökulmasta. Tutkielmassa hyödynnetään lainopin menetelmiä ja lähdeaineistona käytetään lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Lisäksi tarkastelussa otetaan huomioon maksukyvyttömyyden arviointia koskeva laskentatoimen tutkimus sekä oikeusvertailullisia näkökulmia erityisesti Ruotsin oikeudesta.

Tutkielmassa osoitetaan, että maksukyvyttömyys ei ole yksiselitteinen tai pelkästään objektiivisesti havaittavissa oleva tila, vaan luonteeltaan ennustuksellinen arvio, joka perustuu käytettävissä olevaan informaatioon ja vaihtoehtoisiin kehityskulkuihin. Tämän vuoksi tietoisuusvaatimuksen arvioinnissa keskeiseksi muodostuu se, millainen kuva velallisen taloudellisesta tilanteesta oli muodostettavissa oikeustoimen tekohetkellä eikä se, että maksukyvyttömyys on myöhemmin toteutunut. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä esitetään, että tietoisuusvaatimus on jäsennettävissä riskitietoisuutena. Ratkaisevaa ei ole varma tieto maksukyvyttömyydestä, vaan se, oliko maksukyvyttömyyden riski tarkasteluhetkellä niin ilmeinen, että vastapuolen olisi tullut ottaa se huomioon toiminnassaan. Tämä kytkee tietoisuusvaatimuksen todennäköisyysarvioon ja selonottovelvollisuuteen sekä korostaa tapauskohtaisen kokonaisharkinnan merkitystä. Maksukyvyttömyyden ennusteluonne asettaa siten keskeisiä rajoja tietoisuusvaatimuksen tulkinnalle ja korostaa arvioinnin ajallista sidonnaisuutta oikeustoimen tekohetkeen. Samalla todennäköisyysperusteinen lähestymistapa lisää arvioinnin tapauskohtaisuutta ja vaikeuttaa tarkkarajaisten kriteerien asettamista.