Tilivarojen huomioiminen perustoimeentulotuessa – Näkökulmana toimeentulotuen tarkoitus sekä viimesijaisena tukena että itsenäisen selviytymisen edistäjänä

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee toimeentulotukilain 1 §:n mukaista perustoimeentulotuen luonnetta sekä viimesijaisena että yksilön itsenäistä selviytymistä edistävänä tukena. Tarkemmin tematiikkaa lähestytään perustoimeentulotuessa huomioitavien tilivarojen näkökulmasta. Tarkoitus on selvittää, miten nämä tavoitteet vaikuttavat tilivaroja huomioitaessa ja miten tavoitteiden välinen kollisio ilmenee. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen sisältäen kuitenkin myös oikeushistoriallisen sekä oikeusvertailevan kappaleen.

Tutkielmassa havaittiin, että toimeentulotuen yksilökohtaisen harkinnan muutos kaavamaisempaan päätöksentekoon, voi heikentää tuen edellyttämää kokonaisharkintaa viimesijaisuuden ja itsenäisen selviytymisen osalta. Tuen viimesijaisuuden havaittiin olevan kantava lähtökohta, josta poikkeaminen itsenäisen selviytymisen edistämiseksi edellyttää harkintaa. Itsenäisen selviytymisen edistämistä tulisi vahvistaa lainsäädäntötasolla ja sen myötä myös Kelan ratkaisukäytäntöä ohjaavassa etuusohjeessa.