Sosiaalisen tuen ulottuvuudet ja niiden yhteys vointiin aikuispsykiatriassa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisen tuen ulottuvuuksia ja niiden yhteyttä potilaiden kokemaan vointiin aikuispsykiatrisissa mielenterveyspalveluissa. Tutkimus perustuu PSILEAPS-aineistoon, joka on osallistavalla tutkimusotteella kerätty pitkittäisaineisto aikuispsykiatrisista palveluista. Aineistosta hyödynnetään potilaskyselyn sosiaalista tukea ja hyvinvointia koskevia väittämiä, sekä avoimia vastauksia voinnin heikentymiseen ja kohentumiseen vaikuttavista tekijöistä.

Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin tunnistaa, millaisina ulottuvuuksina sosiaalinen tuki näyttäytyy potilaskyselyssä. Toiseksi tarkastellaan, miten nämä ulottuvuudet ovat yhteydessä potilaiden kokemaan hyvinvointiin. Kolmanneksi analysoidaan, miten kompleksisuusteoreettinen näkökulma auttaa ymmärtämään sosiaalisen tuen monimuotoisuutta psykiatrisessa toimintaympäristössä.

Tutkimus on monimenetelmällinen. Määrällisessä osuudessa sosiaalista tukea kuvaavia väittämiä tiivistetään faktorianalyysin avulla summamuuttujiksi, joiden yhteyttä koettuun hyvinvointiin tarkastellaan tilastollisin menetelmin. Laadullisessa osuudessa analysoidaan avoimia vastauksia, joissa potilaat kuvaavat voinnin muutoksiin vaikuttavia tekijöitä. Näin muodostuu kokonaiskuva siitä, miten sosiaalinen tuki ilmenee sekä kyselyn mittareissa, että potilaiden omissa tulkinnoissa.

Tulokset osoittavat, että sosiaalinen tuki rakentuu useasta toisiinsa kytkeytyvästä ulottuvuudesta, jotka liittyvät emotionaaliseen kohtaamiseen, arjen konkreettiseen tukemiseen sekä palvelujärjestelmässä suunnistamiseen ja tilanteen ymmärrettäväksi tekemiseen. Näillä ulottuvuuksilla on yhteys potilaiden kokemaan hyvinvointiin. Avoimet vastaukset tuovat esiin, että voinnin muutokset liittyvät usein samanaikaisesti sekä yksilöllisiin, että rakenteellisiin tekijöihin, kuten ihmissuhteisiin, taloudelliseen tilanteeseen, palvelujen jatkuvuuteen ja hallinnolliseen kuormitukseen.

Kompleksisuusteoreettinen tarkastelu auttaa ymmärtämään, miksi sosiaalisen tuen vaikutus ei ole yksisuuntainen tai lineaarinen. Tuki rakentuu vuorovaikutuksessa potilaan, läheisten, ammattilaisten ja palvelurakenteiden välillä, ja sen merkitys voi muuttua tilanteen ja järjestelmän kulloistenkin ehtojen mukana. Tutkimus tekee näkyväksi sosiaalisen tuen keskeisen aseman osana psykiatrista hoitoa ja sosiaalityön tehtävää, sekä tuottaa jäsenneltyä tietoa tuen kehittämisen ja arvioinnin tueksi.