Nuorten resilienssidiskurssit mediassa. Kriittinen diskurssianalyysi nuorten resilienssiä käsittelevistä Helsingin Sanomien julkaisuista vuosilta 2024–2025
Pumpanen, Aada (2026)
Lapin yliopisto
2026
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026052755647
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026052755647
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, millaisia nuorten resilienssiä koskevia puhetapoja tai merkityksiä Helsingin Sanomien uutisoinnissa rakentui vuosina 2024–2025. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, millaisiin toimijapositioihin nuoret asemoidaan resilienssiä koskevissa diskursseissa sekä millaisia normeja, valtasuhteita ja ideologisia rakenteita median resilienssidiskurssit tuottavat tai ylläpitävät nuorten asemaan ja toimijuuteen liittyen. Tutkimus toteutettiin kriittisen diskurssianalyysin ja sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä, jossa media ja kieli nähdään todellisuutta rakentavina ilmiöinä. Tutkimuksen aineistona hyödynnettiin Helsingin Sanomien verkkolehden julkaisuja, jotka käsittelivät nuorten resilienssiä. Tutkimuksen aineisto analysoitiin kriittisen diskurssianalyysin menetelmien avulla ja tulkinnassa ei huomioitu visuaalisia piirteitä.
Tulosten perusteella julkaisuista voitiin tunnistaa seitsemän keskeistä puhetapaa, jotka ovat osittain päällekkäisiä: rajattomien mahdollisuuksien diskurssi, valintojen maailma diskurssi, suorituskeskeisyyden ja vertailun diskurssi, ylimedikalisaatiodiskurssi, yksilöllistävä mielenterveyspuhe diskurssi, ylisuojeludiskurssi sekä rakenteellinen ja sosioekonominen epävarmuus diskurssi. Julkaisut korostivat yksilön ominaisuuksia ja kykyjä resilienssin näkökulmasta, joten yksilökeskeinen resilienssi oli diskursseissa enemmän esillä rakenteelliseen resilienssiin verrattuna. Nuorten resilienssi ja sen heikkous tai vahvuus näyttäytyi diskursseissa yleisemmin yksilön ongelmana, kuin yhteiskunnallisena kysymyksenä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että media ei ainoastaan raportoi nuorten resilienssistä, vaan myös muokkaa käsityksiä nuorten resilienssistä ja toimijuudesta. Lisäksi media ylläpitää nuorten resilienssiin liittyviä puhetapoja, valtasuhteita ja ideologioita. Sosiaalityön näkökulmasta tulokset korostavat tarvetta vahvistaa hyvinvointivaltion roolia nuorten resilienssiä ylläpitävänä rakenteena ja varmistaa, että valtio takaa nuorille turvan vaikeuksien keskellä.
Tulosten perusteella julkaisuista voitiin tunnistaa seitsemän keskeistä puhetapaa, jotka ovat osittain päällekkäisiä: rajattomien mahdollisuuksien diskurssi, valintojen maailma diskurssi, suorituskeskeisyyden ja vertailun diskurssi, ylimedikalisaatiodiskurssi, yksilöllistävä mielenterveyspuhe diskurssi, ylisuojeludiskurssi sekä rakenteellinen ja sosioekonominen epävarmuus diskurssi. Julkaisut korostivat yksilön ominaisuuksia ja kykyjä resilienssin näkökulmasta, joten yksilökeskeinen resilienssi oli diskursseissa enemmän esillä rakenteelliseen resilienssiin verrattuna. Nuorten resilienssi ja sen heikkous tai vahvuus näyttäytyi diskursseissa yleisemmin yksilön ongelmana, kuin yhteiskunnallisena kysymyksenä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että media ei ainoastaan raportoi nuorten resilienssistä, vaan myös muokkaa käsityksiä nuorten resilienssistä ja toimijuudesta. Lisäksi media ylläpitää nuorten resilienssiin liittyviä puhetapoja, valtasuhteita ja ideologioita. Sosiaalityön näkökulmasta tulokset korostavat tarvetta vahvistaa hyvinvointivaltion roolia nuorten resilienssiä ylläpitävänä rakenteena ja varmistaa, että valtio takaa nuorille turvan vaikeuksien keskellä.