Sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä sukupuolesta riippumatta. Tasa-arvolain palkkasyrjinnän kielto ja välitön ja välillinen syrjintä palkkauksessa.

Abstract

Sukupuolten välisessä palkkatasa-arvossa on kyse siitä, että naisille ja miehille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka. Samapalkkaisuusperiaate käy ilmi tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 3 kohdasta ja se on myös Euroopan unionin oikeuden perusperiaate.

Samapalkkaisuusperiaate edellyttää, että jokainen palkanosa on erikseen syrjimätön ja Euroopan unionin oikeudessa kehittynyt yhteisen alkuperän vaatimus rajaa henkilöpiirin, jonka kesken samapalkkaisuuden on toteuduttava. Saman tai samanarvoisen työn tunnistaminen edellyttää töiden vertailemista. Läpinäkyvät palkkausjärjestelmät mahdollistavat palkanosien syrjimättömyyden valvonnan.

Saman tai samanarvoisen työn arvioiminen on kokonaisharkintaa, jossa on otettava huomioon työtehtävien sisältö, niiden laatu ja luonne sekä työskentelyolosuhteet. Työn vaativuutta voi pitää arvioinnin lähtökohtana, ja arvioinnissa painoarvoa saaneita arviointikriteereitä ovat muun muassa työtehtävien edellyttämä koulutus, työn kuormittavuus ja vastuun määrä.

Tasa-arvolaki ja Euroopan unionin oikeus edellyttävät myös välittömän ja välillisen syrjinnän poistamista kaikista palkkaukseen vaikuttavista tekijöistä ja ehdoista. Välillisellä syrjinnällä tarkoitetaan, että sinällään sukupuolineutraali käytäntö, menettely tai palkkausperuste voi johtaa toisen sukupuolen epäedullisempaan asemaan verrattuna toiseen sukupuoleen. Syrjintäolettaman syntyminen ja todistustaakan siirtyminen vastaajalle välillisen syrjinnän tilanteessa edellyttää sukupuolijakauman vinoutumista ja toiselle sukupuolelle epäedullista asemaa. Syrjintäolettaman syntymisen edellytyksien täyttyminen osoitetaan lähtökohtaisesti tilastoin, mutta myös yleisesti tunnetut sosiaaliset tosiasiat voivat saada merkitystä syrjintäolettaman syntymiseksi.

Sukupuolten välinen palkkatasa-arvo edellyttää saman tai samanarvoisen työn tunnistamista ja välittömän ja välillisen syrjinnän poistamista kaikista palkkaukseen vaikuttavista tekijöistä ja ehdoista. Samanarvoisen työn tunnistaminen edellyttää erilaisten töiden vertailemista, jota yhteiset, vertailussa käytettävät arviointikriteerit helpottavat. Euroopan unioni on antanut palkka-avoimuusdirektiivin, jonka mukaan samanarvoisen työn arviointikriteereitä ovat muun muassa pätevyys, kuormitus ja vastuun määrä.