”Työkalu vai ongelma?” – Fenomenologinen tutkimus opettajien suhtautumisesta tekoälyyn

Abstract

Tekoälyn rooli koulutuksen kentällä on nopeasti vahvistumassa, mutta opettajien valmiudet ja asenteet sen hyödyntämiseen vaihtelevat. Vaikka tekoälyn hyödyntäminen opetuksessa lisääntyy nopeasti, suomalaisten peruskoulun opettajien kokemuksista ja näkemyksistä aiheeseen liittyen on toistaiseksi verrattain vähän tutkimustietoa.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelin luokanopettajien kokemuksia tekoälyn hyödyntämisestä omassa työssä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena fenomenologista lähestymistapaa hyödyntäen. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella alkuvuonna 2026. Tutkielman teoriaosiossa hyödynsin TAM-mallia ja Reissin 16 perustarpeen teoriaa yhdessä kyselyn tuloksien kanssa. Kyselyyn osallistui yhteensä 15 opettajaa. Aineisto analysoitiin fenomenologisen analyysin periaatteita noudattaen.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opettajat kokivat tekoälyn ensisijaisesti omaa työtä tukevana ja erityisesti helpottavana työkaluna, joka laajentaa pedagogisia mahdollisuuksia. Sen nähtiin helpottavan opetuksen suunnittelua, erilaisten oppimateriaalien tuottamista, eriyttämistä sekä oppilaiden yksilöllistä huomioimista. Vastaajat nostivat esille myös kriittiset näkökulmat, esimerkiksi huoli tiedon luotettavuudesta ja eettisyydestä. Vastaajat kokivat tarvetta koulutukselle tekoälyn parissa ja ohjeita, miten sitä voisi hyödyntää paremmin.