Työehtosopimuksen muoto: Työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin lainopillinen tarkastelu

Abstract

Tutkimus käsittelee työehtosopimuslain (TEhtoL, 436/1946) 2 §:n 1 momentin tulkintaa. TEhtoL 2 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimus on tehtävä kirjallisesti. Sopimus syntyy myös siten, että sen sisältö merkitään sopimuspuolten välisessä neuvottelussa laadittavaan pöytäkirjaan, joka todetaan yhteisesti sovitulla tavalla oikeaksi. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, mitä tällä työehtosopimuslaissa säädetyllä muotosäännöksellä tarkoitetaan.

Tutkimusmetodi on lainoppi. Sen avulla pyritään selvittämään työehtosopimukselle asetetun muotosäännöksen sisältöä lainsäädännön, lain esitöiden ja työtuomioistuimen ratkaisukäytännön avulla.

Johtopäätöksenä todetaan TEhtoL 2 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen tarkoittavan sitä, että työehtosopimuksen tulee olla kirjallisessa muodossa. Sen sisällön tulee lisäksi olla sopimusosapuolten asianmukaisessa järjestyksessä hyväksymä. Kaikkien sopimukseen osallisten tulee se asianmukaisesti allekirjoittaa. Työehtosopimus syntyy TEhtoL 2 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaisesti siten, että sopimuspuolten välisessä neuvottelussa laaditaan kirjallinen pöytäkirja, joka todetaan oikeaksi yhteisesti sovitulla tavalla. Sopimuspuolet voivat vapaasti päättää siitä, miten yhteisesti oikeaksi toteaminen tapahtuu.

Muotosäännöksen täyttymistä TEhtoL 2 §:n 1 momentin toisen virkkeen perusteella arvioidaan työtuomioistuimen käytännössä etenkin tilanteissa, joissa pöytäkirja on laadittu työriitalain (420/1962) 1 luvun mukaisen sovittelijan toimesta. Tällaisissa tilanteissa työriitalain mukaisen sovittelijan allekirjoitus riittää yksinään täyttämään työehtosopimuslaissa säädetyn edellytyksen pöytäkirjan yhteisesti oikeaksi toteamisesta. Suullisesti tehty työehtosopimus ei täytä kumpaakaan TEhtoL 2 §:n 1 momentin muotosäännöstä.