”--ammattirooliin liittyy vahva odotus siitä, että kaiken pitäisi py- syä hallinnassa” Luokanopettajien kokemuksia oppilaan harjoitta- masta väkivallasta
Laihola, Mea (2026)
Laihola, Mea
2026
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026061570662
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026061570662
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, miten luokanopettajat kuvaavat ammatillisia kokemuksiaan heihin kohdistuneesta oppilaiden harjoittamasta väkivallasta. Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenologisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla neljältä luokanopettajalta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti fenomenologisessa viitekehyksessä keskittyen kokemusten merkityssisältöihin.
Tulosten mukaan opettajiin kohdistuva väkivalta on sekä fyysistä että henkistä, ja erityisesti henkinen väkivalta näyttäytyy arjessa toistuvana ja osin normalisoituneena ilmiönä. Väkivaltatilanteet syntyvät usein oppilaan kuormituksesta, itsesäätelyn vaikeuksista tai vuorovaikutustilanteiden kärjistymisestä. Opettajien kokemuksissa korostuivat ristiriitaiset tunteet, kuten pelko, suru, turhautuminen ja myötätunto. Pelko kohdistui usein enemmän tilanteen hallinnan menettämiseen ja muiden oppilaiden turvallisuuteen kuin omaan fyysiseen koskemattomuuteen.
Tutkimus osoittaa, että väkivaltatilanteet eivät ole irrallisia tapahtumia, vaan ne kytkeytyvät opettajuuteen, työhyvinvointiin ja koulun rakenteisiin. Pitkäaikaisina vaikutuksina korostuivat lisääntynyt valppaus ja ammatillinen ymmärrys, mutta samalla myös kuormittuneisuus ja vaikeus palautua. Tulokset tuovat esiin tarpeen vahvistaa ennaltaehkäiseviä toimintatapoja ja opettajien saamaa tukea. Tutkimus tuottaa uutta tietoa väkivallan kokemuksellisesta ulottuvuudesta ja syventää ymmärrystä ilmiöstä opettajien näkökulmasta.
Tulosten mukaan opettajiin kohdistuva väkivalta on sekä fyysistä että henkistä, ja erityisesti henkinen väkivalta näyttäytyy arjessa toistuvana ja osin normalisoituneena ilmiönä. Väkivaltatilanteet syntyvät usein oppilaan kuormituksesta, itsesäätelyn vaikeuksista tai vuorovaikutustilanteiden kärjistymisestä. Opettajien kokemuksissa korostuivat ristiriitaiset tunteet, kuten pelko, suru, turhautuminen ja myötätunto. Pelko kohdistui usein enemmän tilanteen hallinnan menettämiseen ja muiden oppilaiden turvallisuuteen kuin omaan fyysiseen koskemattomuuteen.
Tutkimus osoittaa, että väkivaltatilanteet eivät ole irrallisia tapahtumia, vaan ne kytkeytyvät opettajuuteen, työhyvinvointiin ja koulun rakenteisiin. Pitkäaikaisina vaikutuksina korostuivat lisääntynyt valppaus ja ammatillinen ymmärrys, mutta samalla myös kuormittuneisuus ja vaikeus palautua. Tulokset tuovat esiin tarpeen vahvistaa ennaltaehkäiseviä toimintatapoja ja opettajien saamaa tukea. Tutkimus tuottaa uutta tietoa väkivallan kokemuksellisesta ulottuvuudesta ja syventää ymmärrystä ilmiöstä opettajien näkökulmasta.