Poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus
Telin, Katja (2026)
Telin, Katja
Lapin yliopisto
2026
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026061672132
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026061672132
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, voidaanko lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttua ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen intressissä ja mikä merkitys alaikäisen omalla suostumuksella on. Mikä on terveydenhuollon ammattihenkilön rooli toimenpiteen toteuttajana sekä onko huoltajien päätäntävallassa antaa suostumus toimenpiteelle. Menetelmänä käytetään lainopillista analyysia, jonka ytimessä ovat perusoikeuksien punninta, potilaslainsäädäntö, kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet sekä oikeuden ratkaisut.
Tulokset osoittavat, että ei-lääketieteellinen ympärileikkaus merkitsee lähtökohtaisesti puuttumista lapsen koskemattomuuteen. Korkeimman oikeuden mukaan toimenpide voi olla sallittu, jos se suoritetaan lääketieteellisesti asianmukaisesti, huoltajat antavat yhteisen suostumuksensa ja kokonaisarvio osoittaa toimenpiteen tukevan lapsen etua esimerkiksi identiteettiin tai yhteisöön kiinnittymiseen liittyvien tekijöiden kautta. Lapsen oma mielipide on selvitettävä ja sitä on kunnioitettava hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti, eikä huoltajien päätäntävalta riitä tätä kumoamaan. Terveydenhuollon ammattihenkilöä ei voida velvoittaa suorittamaan ei-lääketieteellistä ympärileikkausta, eikä toimenpide kuulu julkisesti rahoitettuun terveydenhuoltoon.
Tutkimus osoittaa, että nykyinen oikeustila rakentuu tapauskohtaiselle lapsen edun arvioinnille. Tämä luo epävarmuutta sekä perheille että terveydenhuollon toimijoille. Oikeusvarmuuden ja lapsen oikeuksien johdonmukaisen toteutumisen kannalta erillis-lainsäädäntö olisi perusteltu.
Tulokset osoittavat, että ei-lääketieteellinen ympärileikkaus merkitsee lähtökohtaisesti puuttumista lapsen koskemattomuuteen. Korkeimman oikeuden mukaan toimenpide voi olla sallittu, jos se suoritetaan lääketieteellisesti asianmukaisesti, huoltajat antavat yhteisen suostumuksensa ja kokonaisarvio osoittaa toimenpiteen tukevan lapsen etua esimerkiksi identiteettiin tai yhteisöön kiinnittymiseen liittyvien tekijöiden kautta. Lapsen oma mielipide on selvitettävä ja sitä on kunnioitettava hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti, eikä huoltajien päätäntävalta riitä tätä kumoamaan. Terveydenhuollon ammattihenkilöä ei voida velvoittaa suorittamaan ei-lääketieteellistä ympärileikkausta, eikä toimenpide kuulu julkisesti rahoitettuun terveydenhuoltoon.
Tutkimus osoittaa, että nykyinen oikeustila rakentuu tapauskohtaiselle lapsen edun arvioinnille. Tämä luo epävarmuutta sekä perheille että terveydenhuollon toimijoille. Oikeusvarmuuden ja lapsen oikeuksien johdonmukaisen toteutumisen kannalta erillis-lainsäädäntö olisi perusteltu.