Osakeyhtiömuotoisten luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisumekanismi rahoituslaitoksen maksukyvyn elvyttäjänä, velkojien ja osakkeenomistajien oikeuksien turvaajana sekä rahoitusmarkkinoiden vakauden mahdollistajana

Abstract

Suomessa rahoituslaitoksien kriisinratkaisumenettelyä koskeva EU-sääntely on implementoitu lailla luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta (1194/2014) eli ns. kriisinratkaisulailla. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten kansallinen kriisinratkaisumenettely toimisi käytännössä osakeyhtiömuotoisten rahoituslaitoksen maksukyvyttömyystilanteessa yhtiöoikeudellisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa arvioidaan, miten voimassaoleva sääntely toteuttaisi sille asetettuja tavoitteita, kuten rahoituslaitoksen maksukyvyn elvyttämistä, luottamuksen ylläpitämistä rahoitusmarkkinoilla sekä velkojien ja osakkeenomistajien vastuiden oikeudenmukaista jakautumista kriisinratkaisumenettelyssä. Tutkimusaihetta lähestytään lainopin näkökulmasta, jota täydennetään oikeuspoliittisilla ja oikeustaloustieteellisillä kannanotoilla. Tutkimusaihetta käsitellään myös de lege ferenda –näkökulmasta.

Kriisinratkaisulaissa säädetään siitä, millä edellytyksillä rahoituslaitos voidaan asettaa kriisihallintoon, mitä kriisinratkaisutoimenpiteitä kriisinratkaisuviranomainen voi tehdä, millaisia toimivaltuuksia kriisinratkaisuviranomainen voi käyttää ja mitä periaatteita menettelyssä tulisi noudattaa. Tutkimuksen perusteella kriisinratkaisulakiin sisältyy kuitenkin monia epäjohdonmukaisuuksia. Kriisinratkaisulaissa ei ole esimerkiksi täsmennetty rahoituslaitoksen arvonmäärityksissä käytettäviä periaatteita, minkä seurauksena eri arvonmääritysten tulokset voivat poiketa merkittävästi toisistaan. Lisäksi itse toimenpiteisiin, niiden keskinäisiin suhteisiin sekä käyttökelpoisuuden arviointiin liittyy epäselvyyksiä yhtiöoikeudellisesta näkökulmasta. Kansallisen lainsoveltajan näkökulmasta on myös tulkinnanvaraista, miltä osin muun muassa osakeyhtiölain säännökset soveltuvat kriisinratkaisutoimenpiteisiin sekä miten toimivaltuudet jakautuvat yhtiössä kriisihallinnon aikana. Vaikka kansallinen kriisinratkaisumenettely vaikuttaa olevan toimiva menettely rahoituslaitosten maksukyvyn elvyttämiseksi kriisinratkaisumenettelyn tavoitteiden mukaisesti, ja jossa osakkeenomistajien ja velkojien oikeudet näyttäisivät olevan yleisellä tasolla maksunsaantijärjestyksen mukaisesti tasapainossa, kriisinratkaisusääntelyä tulisi johdonmukaistaa ja selkeyttää muun muassa poistamalla lain sisäisiä ristiriitoja. Samaan aikaan kriisinratkaisulain joustavuus tulisi säilyttää, jotta eri rahoituslaitosten ongelmiin voitaisiin jatkossakin puuttua tehokkaasti ja nopeasti.