Teollisuusakkujen laajennettu tuottajavastuu akkuasetuksen ja kansallisen jätelainsäädännön näkökulmasta

Abstract

Akkujen käyttö on lisääntynyt etenkin teollisissa käyttötarkoituksissa, kuten energiavarastoissa. Samalla käytöstä poistettujen akkujen tai käytöstä poistettavaksi tarkoitettujen akkujen eli jäteakkujen määrä kasvaa, mikä on ympäristölle ja ihmisille haitallista, jos niitä käsitellään epäasianmukaisesti. Toimiva tuottajavastuujärjestelmä onkin keskeinen keino näiden riskien hallitsemiseksi. Tuottajavastuulla tarkoitetaan perinteisesti tuottajan vastuuta tuotteen jätehuollon taloudellisesta ja operatiivisesta organisoinnista. Kuitenkin viimeaikaisessa sääntelykehityksessä painopiste on siirtynyt jätehuoltokeskeisyydestä kohti akkujen elinkaaren hallintaa kiertotalouden mukaisesti.

Tutkimuksen tarkoituksena on näin ollen selvittää, miten EU:n akkuasetuksessa määritellään teollisuusakkujen tuottajavastuu ja tuottajavastuusta syntyvät tuottajien velvoitteet. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten akkuasetuksen asettamat tuottajavastuuvelvoitteet toteutetaan Suomessa. Teollisuusakkujen tuottajavastuusääntelyyn vaikuttaa EU- ja kansallisen tason sääntely, joten tutkimuksessa analysoidaan lainopin avulla voimassa olevien EU:n akkuasetuksen 2023/1542 ja jätelain (646/2011) normeja.

Tutkimuksen mukaan tuottajilla on taloudellisia, operatiivisia ja informatiivisia velvoitteita, jotka muodostavat laajennetun tuottajavastuun keskeisen rakenteen. Teollisuusakkujen akkuluokassa velvoitteiden avulla tuottajavastuujärjestelmää rahoitetaan, varmistetaan kaikkien jäteteollisuusakkujen turvallinen keräys tuottajien perustamista keräysjärjestelmistä sekä edellytetään akuista tiedottamista ja raportoimista. Järjestelmän toimivuuden kannalta on kuitenkin tärkeää, että tuottajavastuuvelvoitteet kohdistuvat oikealle taholle, mihin vaikuttaa oikean toimijan tunnistaminen tuottajaksi ja markkinoille saattaminen. Tuottajavastuuvelvollinen on se jäsenvaltioon sijoittautunut valmistaja, maahantuoja, jakelija tai ulkomainen etämyyjä, joka asettaa akun ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla.

Keskeisenä tutkimuksen tuloksena on, että teollisuusakkujen tuottajavastuu on akkuasetuksen sääntelyn perusteella osa kollektiivista tuottajavastuujärjestelmää, mikä Suomessa toteutetaan tuottajayhteisöjen avulla. Laadullisesti tuottajavastuuvelvoitteissa ei tapahdu muutoksia, kun vastuut siirtyvät yksittäiseltä tuottajalta tuottajayhteisölle, mutta tämä vaatii tuottajayhteisön asianmukaista perustamista, rekisteröintiä viranomaisen tuottajarekisteriin ja tuottajien osallistumista tuottajayhteisön toimintaan. Tuottajavastuun tehokas toteutuminen vaatii kuitenkin valvontaa ja seuraamuksia, joista keskeisinä keinoina on tuottajayhteisöjen omavalvonta, viranomaisen varsinaiset valvontakeinot sekä laiminlyöntimaksu.