Kiristyksen törkeysarviointi

Abstract

Useat rikokset on rikoslaissa porrastettu eri tekomuotoihin niiden vakavuuden perusteella. Törkeysporrastus toimii eräänlaisena viestin välittäjänä siitä, minkälaisia rikoksia yhteiskunnassamme pidetään kaikkein vakavimpina. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, milloin kiristysrikosta pidetään törkeänä. Kiristys on rikoslain 31 luvun 3 §:ssä rangaistavaksi säädetty rikos, jossa kiristäjä uhkausta käyttämällä pakottaa toisen luopumaan oikeudettomasta taloudellisesta edusta. Kiristysuhkaus voi käytännössä olla mikä tahansa muu kuin ryöstösäännöksessä tarkoitettu uhkaus välittömästä väkivallan käytöstä. Rikoslain 31 luvun 4 §:ssä on säädetty neljä kvalifiointiperustetta, joista vähintään yhden on täytyttävä, jotta kyseessä voisi olla kiristyksen törkeä tekomuoto. Haastetta kiristyksen törkeysarviointiin tuo kvalifiointiperusteiden tulkinnanvaraisuus ja vaatimus, jonka mukaan teon on lisäksi oltava kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tutkimus on jaettu lainopilliseen ja empiiriseen osuuteen. Lainopillisessa osuudessa pyritään rikoslain esitöiden, oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön avulla hahmottamaan, minkälainen merkityssisältö kiristyksen kvalifiointiperusteille tulisi antaa ja miten teon kokonaistörkeyttä tulisi arvioida. Tutkielman empiiristä osiota varten on kerätty törkeää kiristystä koskevia tuomioita kaikista hovioikeuksista. Empiirisessä osiossa analysoidaan lainopillisessa osuudessa luotua teoreettista viitekehystä hyödyntämällä sisällönanalyysin metodein, miten kvalifiointiperusteet ovat tosiasiassa ratkaisuissa täyttyneet ja miten tekojen kokonaistörkeyttä on arvioitu. Huomiota kiinnitetään myös siihen, miten tuomioistuimet ovat perustelleet ratkaisuja.

Tutkielmassa havaitaan, että kvalifiointiperusteiden ja kokonaistörkeyden täyttymisen arviointi on ollut hyvin tapauskohtaista. Silloin kun tuomioistuin on esittänyt oikeudellisia perusteluita arvioinnilleen, on arvioinnissa usein viitattu kiristyssäännöksen esitöihin, ja perusteet ovat täyttyneet melko johdonmukaisesti. Tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan ole esitettävissä törkeysarvioinnille yleisiä ohjeita, vaan lähinnä suuntaviivoja. Tutkimuksessa huomataan myös, että tekijän tietoisuudelle kvalifiointiperusteissa tarkoitetuista olosuhteista on annettu ratkaisuissa suurta painoarvoa. Yllättävänä huomiona tapausaineistosta tehtiin, että kiristystä on useassa tapauksessa pidetty törkeänä, kun uhkauksessa on käytetty välitöntä väkivaltaa.