Euroopan Unionin yrityskauppavalvonta ja FDI-sääntely turvaamassa vai uhkaamassa sisämarkkinoiden vapaan kilpailun toteutumista?

Abstract

Tutkielma tarkasteli Euroopan unionin pääoman vapaan liikkuvuuden ja sitä rajoittavan yrityskauppavalvonnan sekä FDI-sääntelyn asettamien lainsäädännöllisten rajoitustoimien välistä ristiriitaa sisämarkkinoilla. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko yrityskauppavalvonnalla ja FDI – sääntelyllä rajoittaa Euroopan unionin kilpailuoikeudellisten periaatteiden valossa vapaan kilpailun toteutumista puolustusteollisuuden toimialalla.

Tutkimuksen teoreettinen tausta rakentui EU:n kilpailuoikeudellisten periaatteiden sekä transaktiokenttää koskettavien rajoittavien lainsäädännöllisten toimien ristiriidan tarkasteluun. Tutkimusmetodina tutkielmassa käytetään lainoppia, eli oikeusdogmaattista menetelmää sekä tutkielmaan on lisäksi tuotu taloustieteellinen näkökulma. Näiden menetelmien avulla analysoitiin ja tulkittiin voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeuskirjallisuutta sekä aiheeseen liitännäistä oikeuskäytäntöä. Tutkimuksesta ajankohtaisen teki kiristynyt geopoliittinen tilanne sekä muuttunut käsitys Euroopan yleisestä turvallisuudesta. Tutkimuksen taustalla oli tarve selvittää EU:n kilpailuoikeudellisten periaatteiden kautta rajoittavien lainsäädännöllisten toimien hyväksyttävyyttä.

Tutkimuksen tulos osoittaa, että SEUT 101 ja SEUT 102 artikloista johdetut sisämarkkinoiden kilpailuoikeutta rajoittavat keskeiset lainsäädännölliset rajoitukset, jotka ovat sittemmin sisällytetty seuranta-asetukseen (EU) 2019/452 koskien kolmansista valtioista EU:n kohdeyhtiöihin tehtäviä suorainvestointeja voidaan EU:n kilpailuoikeudellisten periaatteiden valossa pitää hyväksyttävinä, vaikka rajoitus olisikin tehty ainoastaan yhdelle toimialalle, puolustusteollisuuteen. Muuttunut sääntely-ympäristö sekä kiristynyt geopoliittinen turvallisuustilanne osoittivat, että aihetta voi olla perusteltua tarkastella tulevaisuudessa uudelleen. Tutkimuskysymykseen, voidaanko EU:n kilpailuoikeudellisia periaatteita noudattaen tehdä lainsäädännöllisiä rajoituksia rajatulla toimialalla puolustusteollisuudessa ilman, että samalla rikotaan pääoman vapaata liikkuvuutta vedoten turvallisuusnäkökohtiin, vastattiin tutkimuksessa kerätyn materiaalin ja itse tutkimuksen perusteella myöntävästi.