Käyttötarkoitussidonnaisuuden periaate rikosasioiden tietosuojadirektiivin mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä

Abstract

Tämän oikeustieteellisen tutkielman tavoitteena on selvittää käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen sisältö, merkitys ja tulkinnalliset haasteet rikosasioiden tietosuojadirektiivin soveltamisalalla. Tarkastelu kohdistuu erityisesti siihen, miten periaate ohjaa toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa henkilötietojen käsittelyä lainvalvontakontekstissa. Tutkimuskohdetta lähestytään erityisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta, sillä henkilötietojen suoja on tunnustettu EU:n perusoikeuskirjassa perusoikeudeksi.

Tutkielma on lainopillinen. Siinä analysoidaan rikosasioiden tietosuojadirektiivin säännöksiä, EU-oikeuden yleisiä periaatteita sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan tietosuojaperiaatteiden teoreettista taustaa sekä direktiivin suhdetta muuhun eurooppalaiseen tietosuojasääntelyyn.

Tutkielma osoittaa, että käyttötarkoitussidonnaisuuden periaate on keskeinen henkilötietojen käsittelyä rajoittava ja ohjaava periaate. Se edellyttää käsittelytarkoituksen ennalta määrittelyä ja rajoittaa tietojen käyttöä näihin tarkoituksiin. Samalla direktiivin säännökset jättävät viranomaisille tiettyä harkintavaltaa erityisesti henkilötietojen myöhemmän käsittelyn ja käsittelyn tarkoituksen määrittelyn osalta.

Johtopäätöksenä todetaan, että käyttötarkoitussidonnaisuuden periaate toimii keskeisenä suojamekanismina rekisteröityjen perusoikeuksien turvaamisessa lainvalvontakontekstissa. Samalla direktiivin sääntely sisältää tulkinnallisia epäselvyyksiä, jotka voivat vaikuttaa periaatteen käytännön toteutumiseen. Periaatteen tarkempi sisältö ja soveltamisala täsmentyvät todennäköisesti edelleen EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön kehittyessä.