Julkisen ja yksityisen rajalla: Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle – perustuslakitasoinen sääntely eräissä Euroopan talousalueen maissa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Suomen perustuslain 124 §:ssä säädetty julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle suhteutuu muiden Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen maiden valtiosääntöisiin ratkaisuihin. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti sitä, rajoittaako suomalainen perustuslakiratkaisu lainsäätäjän toimintavapautta ja markkinoiden toimintaa eri tavalla verrattuna vertailumaihin. Samoin tutkielmassa pyritään tuomaan selvemmin esiin jännitettä elinkeinovapauden ja julkisen hallintotehtävän välillä syventyen eduskunnan perustuslakivaliokunnan ratkaisukäytäntöön tiettyjen toimintojen osalta. Samalla tutkielmassa arvioidaan, millä tavoin julkisen hallintotehtävän käsite, virkamieshallintoperiaate, elinkeinovapaus ja EU-oikeudellinen taloudellisen toiminnan käsite asettuvat suhteeseen keskenään.

Tutkielman metodeina käytetään lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa sekä oikeusvertailua. Lainopin avulla systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta ja arvioidaan perustuslain 124 §:n sisältöä, perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä, kansallista oikeuskäytäntöä sekä EU-oikeuden vaikutuksia. Oikeusvertailussa Suomen sääntelyä verrataan Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron, Liettuan, Italian, Kroatian ja Alankomaiden valtiosääntöisiin ja hallinto-oikeudellisiin ratkaisuihin.

Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että Suomen perustuslain 124 § ei tee julkisten tehtävien siirrosta mahdotonta, mutta se tekee tehtäväsiirtojen valtiosääntöisistä reunaehdoista poikkeuksellisen näkyviä ja oikeudellisesti painavia. Suomen ratkaisu ei ole täysin ainutlaatuinen, mutta se on monia vertailumaita yksityiskohtaisempi ja korostaa perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon takeita vahvemmin. Vertailu osoittaa, että muissa maissa vastaavia rajoituksia toteutetaan usein yleisten oikeusperiaatteiden, hallintokäytännön tai erityislainsäädännön kautta eikä yhtä näkyvästi perustuslakitasolla. Samalla tutkielma tuo esiin, että suomalainen tulkintakäytäntö on osin tapauskohtaista ja huomioi myös hallintotradition merkityksen.