Poliisin menettelyvirheet alaikäisiin kohdistuvissa esitutkinnoissa laillisuusvalvonnan näkökulmasta

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia menettelyvirheitä esitutkintaviranomainen eli tässä tapauksessa poliisi on tehnyt esitutkinnoissa, jotka kohdistuvat alaikäisiin. Tutkielmassa tarkastellaan esitutkintoja, joissa alaikäinen on asianomistajan, rikoksesta tai rikollisesta teosta epäillyn asemassa. Menettelyvirheitä tarkastellaan laillisuusvalvonnan näkökulmasta eli eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännön avulla. Lisäksi tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten lapsen etu ja oikeudellinen asema on huomioitu oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä. Tutkielmassa selvitetään myös, onko aineiston perusteella poliisin toiminnassa havaittavissa kehityslinjoja tai toistuvia ongelmakohtia.

Tutkielman alussa käsitellään ajankohtaista keskustelua poliisin toiminnasta etenkin alaikäisten parissa sekä yleisesti alaikäisten rikollisuuden tilannetta viime vuosina. Alussa käsitellään myös esitutkintaa, poliisin toimintaa sekä lapsen oikeudellista asemaa koskevaa kansallista sekä kansainvälistä lainsäädäntöä lainopin keinoin. Tutkielmassa on tarkasteltu myös eduskunnan oikeusasiamiehen roolia ylimpänä laillisuusvalvojana sekä sen oikeuslähdeopillista asemaa. Tämän jälkeen käsitellään oikeusasiamiehen antamia ratkaisuja, jotka koskevat poliisin menettelyä alaikäisiin kohdistuvissa esitutkinnoissa. Johtopäätöksissä on hyödynnetty sekä lainoppia että empiiristä tutkimusmenetelmää.

Johtopäätöksissä todetaan, että tutkimusaineistossa esiintyy useita eri tyyppisiä sekä vakavuudeltaan eri asteisia poliisin tekemiä menettelyvirheitä. Poliisin menettely on katsottu lainvastaiseksi mm. esitutkinnan kestäessä liian kauan, poliisin laiminlyödessä kuulustelua koskevaa ilmoitusta ja läsnäolo-oikeutta koskevat velvollisuudet, poliisin hakiessa alaikäiselle edunvalvojan liian myöhään sekä ylittämällä lainmukaisen toimivaltansa toimiessaan ilman lain edellyttämää päätöstä. Lisäksi esitutkintaa koskevan päätöksen katsottiin olevan lainvastainen.

Johtopäätöksissä oikeusasiamiehen on katsottu ottaneen tapauskohtaisesti asianmukaisella tavalla huomioon lapsen etu. Oikeusasiamies on ratkaisuissaan korostanut etenkin esitutkinalain mukaisten periaatteiden merkitystä. Johtopäätöksissä on myös nostettu esiin tapauksissa toistuvia ongelmakohtia sekä pohdittu niiden merkitystä yleisellä tasolla. Nämä nostot koskevat esitutkinnan kestoa, poliisin toimivaltaa ja sen ylittämistä sekä lapsen edun ja oikeudellisen aseman huomioimista viranomaisen toiminnassa.