Ratkaistavana kysymys lapsen asumisesta – Lapsen asumista koskevat huoltoriidat käräjäoikeudessa
Velic, Suvi (2019)
Velic, Suvi
Lapin yliopisto
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019090627214
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019090627214
Tiivistelmä
Tutkimus tarkastelee ratkaisuperusteita ja menettelyä lapsen asumista koskevissa huolto-oikeudenkäynneissä käräjäoikeudessa. Lisäksi tutkimuksessa pyritään arvioimaan lapsenhuoltolain (361/1983) uudistuksen (190/2019) tulevaisuuden vaikutuksia. Tutkimusmetodi on osin lainopillinen, osin etupäässä sosiologisesti kvalitatiivinen (tapaustutkimusluonteinen). Oikeusdogmaattisessa osassa tutkimuskysymyksiä tarkastellaan lainsäädännön, virallislähteiden, korkeimman oikeuden ratkaisujen sekä oikeuskirjallisuuden perusteella ja empiirisessä osassa 23:n Helsingin käräjäoikeuden lapsen asumista koskevan vuoden 2018 ratkaisun perusteella.
Empiirisessä tutkimuksessa havaitaan, että ratkaisuperusteet ja menettely käräjäoikeudessa mukailevat pääosin lapsenhuoltolain vakiintuneita tulkintoja. Ainoana toistuvana puutteena havaitaan, että käräjäoikeus perustelee päätöksissään vain harvoin lapsen kuulematta jättämistä tai mielipiteen huomiotta jättämistä. Aiemmin jossain määrin epäselvien tai kiistanalaisten kysymysten osalta korostetaan seuraavia tutkimushavaintoja: Käräjäoikeuden periaatteellisena kantana välittyy, että myös lapseen kohdistumaton parisuhdeväkivalta vähintäänkin heikentää väkivaltaisen vanhemman tai väkivaltaisen uuden kumppanin kanssa olevan vanhemman lähivanhemmuusedellytyksiä. Väkivaltaan liittyy kuitenkin usein näyttöongelmia. Vanhempien huonot välit tai toisen vanhemman vastustus eivät kaikissa tilanteissa ole ehdoton este vuoroasumiselle. Ikähaitarilla 8–17 vuotta ei havaita selviä lapsen ikään perustuvia eroja lapsen näkemyksille annettavassa painoarvossa (huomioidaan yhtenä ratkaisuperusteena). 12 vuotta täyttäneellä lapsella ei ole itsemääräämisoikeutta käräjäoikeuden ratkaisun suhteen, mutta asumisratkaisun täytäntöönpanokelvottomuus voi kuitenkin vaikuttaa lapsen edun arviointiin. Lapsen asumista koskevilla väliaikaismääräyksillä ei näytä olevan merkittävää vaikutusta käräjäoikeuden lopullisiin ratkaisuihin, vaikka nämä sisällöllisesti usein vastaavatkin toisiaan. Tutkimuksessa tunnistetaan tiettyjä tyyppitilanteita, joissa lasta ei välttämättä kuulla oikeudenkäynnissä. Vaikka käräjäoikeuden ratkaisut mukailivat sosiaalitoimen selvityksessä esitettyjä näkemyksiä, käräjäoikeus suorittaa itsenäisen arvion lapsen edusta.
Tutkimustulosten valossa ei näytä todennäköiseltä, että lapsenhuoltolain uudistuksella tulisi olemaan merkittäviä vaikutuksia käräjäoikeuden toimintaan. Vuoroasumisen virallistamisella lienee kuitenkin selkeyttävä ja riitaisuuksia ehkäisevä vaikutus. Lisäksi lasten tuomioistuinkuulemiset saattavat jonkin verran yleistyä ja selvästi aiheettomat täysimittaiset muutosoikeudenkäynnit vähentyä.
Empiirisessä tutkimuksessa havaitaan, että ratkaisuperusteet ja menettely käräjäoikeudessa mukailevat pääosin lapsenhuoltolain vakiintuneita tulkintoja. Ainoana toistuvana puutteena havaitaan, että käräjäoikeus perustelee päätöksissään vain harvoin lapsen kuulematta jättämistä tai mielipiteen huomiotta jättämistä. Aiemmin jossain määrin epäselvien tai kiistanalaisten kysymysten osalta korostetaan seuraavia tutkimushavaintoja: Käräjäoikeuden periaatteellisena kantana välittyy, että myös lapseen kohdistumaton parisuhdeväkivalta vähintäänkin heikentää väkivaltaisen vanhemman tai väkivaltaisen uuden kumppanin kanssa olevan vanhemman lähivanhemmuusedellytyksiä. Väkivaltaan liittyy kuitenkin usein näyttöongelmia. Vanhempien huonot välit tai toisen vanhemman vastustus eivät kaikissa tilanteissa ole ehdoton este vuoroasumiselle. Ikähaitarilla 8–17 vuotta ei havaita selviä lapsen ikään perustuvia eroja lapsen näkemyksille annettavassa painoarvossa (huomioidaan yhtenä ratkaisuperusteena). 12 vuotta täyttäneellä lapsella ei ole itsemääräämisoikeutta käräjäoikeuden ratkaisun suhteen, mutta asumisratkaisun täytäntöönpanokelvottomuus voi kuitenkin vaikuttaa lapsen edun arviointiin. Lapsen asumista koskevilla väliaikaismääräyksillä ei näytä olevan merkittävää vaikutusta käräjäoikeuden lopullisiin ratkaisuihin, vaikka nämä sisällöllisesti usein vastaavatkin toisiaan. Tutkimuksessa tunnistetaan tiettyjä tyyppitilanteita, joissa lasta ei välttämättä kuulla oikeudenkäynnissä. Vaikka käräjäoikeuden ratkaisut mukailivat sosiaalitoimen selvityksessä esitettyjä näkemyksiä, käräjäoikeus suorittaa itsenäisen arvion lapsen edusta.
Tutkimustulosten valossa ei näytä todennäköiseltä, että lapsenhuoltolain uudistuksella tulisi olemaan merkittäviä vaikutuksia käräjäoikeuden toimintaan. Vuoroasumisen virallistamisella lienee kuitenkin selkeyttävä ja riitaisuuksia ehkäisevä vaikutus. Lisäksi lasten tuomioistuinkuulemiset saattavat jonkin verran yleistyä ja selvästi aiheettomat täysimittaiset muutosoikeudenkäynnit vähentyä.
Kokoelmat
Samankaltainen aineisto
Näytetään aineisto, joilla on samankaltaisia nimekkeitä, tekijöitä tai asiasanoja.
-
Vammaisen lapsen osallisuus ei ole mielipidekysymys : Sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä vammaisen lapsen osallisuuden toteutumisesta
Lassila, Marjaana; Vainikka, Paula (Lapin yliopisto, 2020)Suomalaisessa yhteiskunnassa lapsen oikeus osallisuuteen on vahva oikeudellinen periaate. Myös sosiaalihuollossa asiakkaan oikeus osallisuuteen on yleisesti tunnettu arvo, ja lapsen osallisuuden tutkimusta on sosiaalityössä ... -
Leikki lapsen kehityksen tukijana : alkuopettajien antamia merkityksiä leikistä lapsen kehityksen tukijana
Venetpalo, Aino; Tiihonen, Milla (Lapin yliopisto, 2012)Leikki on tavallisesti mielletty esiopetuksen opetusmenetelmäksi. Koulussa leikki saa uudenlaiset, suppeammat puitteet. Leikki sellaisenaan ei näy koulumaisessa opetuksessa. Leikin merkitys lapsen kehitykselle ja kasvulle ... -
Lapsen asuinpaikka ja lapsen kuuleminen lapsikaappauksissa
Pennanen, Maarit (Lapin yliopisto, 2011)Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) on säädökset koskien lapsikaappaustilan-teita. Säädökset uudistettiin vuonna 1994, kun Suomi ratifioi kaksi kansainvälistä yleissopimusta: Yksityisoikeuden alaa ...